Kristiina Halkola
| Kristiina Halkola | |
|---|---|
 Kristiina Halkola Helsingin Kirjamessuilla vuonna 2011. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. kesäkuuta 1945 Kuusankoski |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | näyttelijä, laulaja, poliitikko |
| Vanhemmat | Kerttu ja Lauri Halkola |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso | Eero Melasniemi |
Marja Kristiina Halkola (s. 3. kesäkuuta 1945 Kuusankoski)[1] on suomalainen näyttelijä, laulaja ja poliitikko.
Halkola syntyi työväenaatetta kannattaneiden Kerttu ja Lauri Halkolan viisilapsisen perheen nuorimpana lapsena. Halkolan perhe joutui muuttamaan Kymenlaaksossa osuuskaupanhoitajana työskennelleen isän töiden perässä paikkakunnalta toiselle.[2] Hän muun muassa kävi oppikoulua Mikkelissä.[3]
Lokakuussa 2011 julkaistiin Kristiina Halkolasta kertova elämäkertakirja Kristiina Halkola - Jos rakastat. Sen on kirjoittanut Pirkko Vekkeli ja kustantaja on Minerva.[3]
Työura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Halkola aloitti uransa jo 1960-luvulla esiintymällä suosituissa elokuvissa Käpy selän alla, Lapualaismorsian ja Mustaa valkoisella.[4] Hän myös lauloi elokuvissaan, muun muassa kappaleen "Laulu rakastamisen vaikeudesta" elokuvassa Käpy selän alla. Halkola on esiintynyt myös muun muassa televisiosarjoissa Hukkaputki ja Rauta-aika.[5] Hän oli aktiivisesti mukana vasemmistolaisen poliittisen laululiikkeen toiminnassa.[6] Love Records julkaisi hänen sooloalbuminsa Täytyy uskaltaa vuonna 1971.[7] Albumista julkaistiin vuonna 1996 CD-uusintapainos, jossa on neljätoista lisäkappaletta.[8] Halkolan esittämiä kappaleita ovat muun muassa Kaj Chydeniuksen säveltämät "Laulu 20 perheestä" ja "Jos rakastat".
Halkola oli 1960-luvulla tunnettu suomalainen seksisymboli.[9] Tämä johtui Käpy selän alla -elokuvasta ja osin siitä, että Jörn Donner sisällytti elokuvaansa Mustaa valkoisella paljastavan rakastelukohtauksen, jossa Halkolan tilalla oli sijaisnäyttelijä.[10] Tämä tapahtui ilman lupaa ja juttu johti seitsemän vuotta kestäneeseen oikeudenkäyntiin, jonka Halkola voitti.[3]
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Halkola liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen 1973. Puolueen hajottua oppositiota kannattanut Halkola valittiin vuonna 1986 Demokraattinen Vaihtoehto -puolueen puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän toimi kolme vuotta. Hän oli samalla ensimmäinen naispuolinen puoluejohtaja Suomessa.[3] Deva sai vuoden 1987 eduskuntavaaleissa neljä kansanedustajaa, mutta puheenjohtaja jäi valitsematta.[11] Halkola oli pitkään Helsingin kaupunginvaltuutettu.[12]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Halkolan ensimmäinen aviomies oli näyttelijä Kari Franck, ja heillä on yhteinen lapsi Samuel.[3] 1970-luvun alusta lähtien Halkola on ollut naimisissa näyttelijä Eero Melasniemen kanssa.[13] Heillä on kolme lasta, joista Joel Melasniemi on muusikko ja Vilma Melasniemi näyttelijä.[14][15] Halkolan ja Eero Melasniemen lapsenlapsista Elli Melasniemi ja Aamu Milonoff ovat myös näyttelijöitä.[16][17] Halkola seurusteli teini-iässä koulun jazzkerhossa tapaamansa tulevan jazzmuusikko Eero Koivistoisen kanssa.[18]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Täytyy uskaltaa (1971)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Teatterit ja teatterintekijät 2005, Teatterin tiedotuskeskus 2005, ISBN 952-471-629-1, sivu 174.
- ↑ Aila Seppälä: Puolimaalainen Iltalehti. 5.3.2007. Arkistoitu 20.3.2007. Viitattu 12.6.2009.
- ↑ a b c d e Liisa Talvitie: Kokonainen elämä. (Kristiina Halkolan haastattelu) Apu, 2011, 77. vsk, nro 35, s. 36-39. Helsinki: A-lehdet.
- ↑ Käpy selän alla - Tekijätiedot Elonet. Viitattu 15.6.2010.
Lapualaismorsian - Tekijätiedot Elonet. Viitattu 15.6.2010.
Mustaa valkoisella - Tekijätiedot Elonet. Viitattu 15.6.2010. - ↑ Hukkaputki YLE Elävä Arkisto. 28.3.2007. Arkistoitu 2.3.2009. Viitattu 15.6.2010.
Rauta-aika Yle Elävä Arkisto. 28.3.2007. Arkistoitu 27.2.2009. Viitattu 15.6.2010. - ↑ Kristiina Halkolan Mississippi on Kymijoki Kouvolan Sanomat. 7.6.2009. Arkistoitu 25.12.2016. Viitattu 15.6.2010.
- ↑ Kristiina halkola Täytyy uskaltaa Äänitearkisto. Arkistoitu 25.12.2016. Viitattu 15.6.2010.
- ↑ Kristiina halkola Täytyy uskaltaa (CD) Äänitearkisto. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 15.6.2010.
- ↑ Juha Veli Jokinen: Joulu Tabena ja Urkkina Iltalehti. 19.12.2006. Viitattu 12.6.2009.
- ↑ Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu KKO 1975-II-37.
- ↑ Vaalit 1987: Oikeisto ja vasemmisto liittoon YLE Elävä Arkisto. 30.10.2006. Arkistoitu 22.3.2007. Viitattu 15.6.2010.
- ↑ Suomalaisen elokuvan festivaali - Kristiina Halkola Suomalaisen elokuvan festivaali. Arkistoitu 2.6.2007. Viitattu 15.6.2010.
- ↑ Seppälä, Aila: Ison perheen onnea! Iltalehti. 15.3.2006. Arkistoitu 20.1.2011. Viitattu 15.6.2010.
- ↑ Joel Melasniemi: "Pienempien puolella isoja vastaan" Kaleva. 4.9.2006. Viitattu 15.6.2010.
- ↑ Kinnunen, Raila: Vilma Melasniemi & törmäävät sukupolvet: Omasta käytöksestä pitää kantaa vastuu Apu. 11.3.2008. Viitattu 15.6.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Uuden sarjan päätähti Elli Melasniemi, 21, tulee kuuluisasta näyttelijäsuvusta: ”Olen nähnyt, minkälaista tämä ala on oikeasti” Ilta Sanomat. 1.1.2020. Viitattu 10.1.2020.
- ↑ Juho Milonoffin ja Vilma Melasniemen tytär Aamu Milonoff tähdittää uutuuselokuvaa: ”Vanhempani eivät toivoneet minusta näyttelijää” www.iltalehti.fi. Viitattu 5.8.2021.
- ↑ Koivistoinen, Eero: Lennosta kii!, s. 26. Teos, 2022. ISBN 978-951-851-764-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kristiina Halkola Elonetissä.
- Kristiina Halkola Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Ylioppilaslehden artikkeli
- Kristiina Halkolan esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Kristiina Halkola YLEn Elävässä arkistossa.
- Halkola, Kristiina hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||
